Okinawa (1. päivä)

Stressasin tätä päivää ihan kamalasti. Herätäänhän me ajoissa? Löydetäänhän me ajoissa lentokentälle? Oonhan varmasti ostanut oikeet liput? Eihän meillä ole liikaa matkatavaroita? Jos me ei jostain syystä (lakko, maanjäristys, tsunami, maailmanloppu) päästä Okinawalle, koko matka on pilalla, oivoivoi. Paniikkiahdistusressi!

Ready to rock!

Matkalla lentokentälle (edelleen aikataulussa).

Lentokentällä, ja oli aikaa juoda aamukahvitkin (eiköhän me selvitä)!

Ja koska oltiin vielä Osakassa, piti maistaa paikallista takoyakia á la lentokenttä.

Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että me oikeesti selvitään Okinawalle!

わくわく！Wakuwaku!

Ja Okinawallehan me päästiin! Heti ensimmäisenä riisuttiin päällystakit. Nagoyan (ja varsinkin Tokion) ollessa vielä hyisiä paikkoja täällä aurinko lämmitti jo kunnolla. Lentokentällä tuntui ihan kuin olisin ollut ulkomaanmatkalla ja turistikrääsä poltti sormia.

ハブ酒 (habushu) eli okinawalaista käärmehoolia.

Yritän olla ennakkoluuloton, mutta tämän jätin väliin.

Jo lentokentällä ostettin läjä okinawalaisia makeisia.

Chanpuru, okinawalainen wokkiruoka.

Tämän nimeä en muista, mutta oli vähän niinkuin suolaisen donitsin ja riisi-jauhelihamössön yhdistelmä.

Okinawa on TÄYNNÄ shiisaita. Yleensä pareittain esiintyvä, ryuukyuulaisesta kulttuurista kotoisin oleva shiisaa (シーサー) on koiran ja leijonan yhdistelmä, jonka uskotaan suojelevan pahoilta hengiltä:

 

Sisko ja lentokentän shiisaa.

Lentokentältä löydettiin myös paikallinen erikoisuus, saataa andagii. Se on periaatteessa niinkuin vappumunkki, paitsi että vappumunkki on parempi (makeampi ja kuohkeampi/pehmeämpi:

Yövyimme Okinawan pääkaupungissa, Nahassa (那覇). Hotellin valitsin sijainnin ja hinnan perusteella. Hakuseiso Guesthouse oli halpa (yölle tuli hintaa vajaa 20 euroa per nenä) ja lähellä lentokenttää, minkä ansiosta säästimme aikaa - ja minun ei tarvinnut stressata hotellille löytämisestä.

Paikkaa pyöritti vanha mummon höppänä. Alku oli vähän sellaista outoa säätämistä ja sähläystä (vaikka mukana oli kaikki tarvittavat dokumentit huonevarauksesta), mutta palvelu oli iloista, huone siisti ja suihkusta tuli lämmintä vettä, joten ei voinut valittaa:

Näkymä parvekkeelta.

Hotellin sisäänkäynnillä oli baobab-niminen (niinkuin se puu Pikku Prinssissä!) pubi tai mikä lie, mutta hinnat olivat suolaiset ja tupakan käry ulottui ulos asti.

Kun oltiin saatu heitettyä matkatavarat majapaikan nurkkaan, lähdettiin vielä tutustumaan motellin ympäristöön:

Lähellä oli iso ostoskujaverkosto, Ichiba Hondoori （市場本通り）.

Kokusai street

PAMPUJA!

Jossain vaiheessa siskolla alkoi seisoa silmä sen verran pahasti päässä, että oli aika palata motellille keräämään voimia seuraavaa päivää varten.